maanantai 16. elokuuta 2010

Satu ja sen selitys eli kerta kiellon päälle

Elelipä olelipa eräillä seuduin muuan kulkumies. Kerran matkoillaan sattui hän kuninkaan maille ja kohtasi kuninkaan pehtoorin.

- Löytyisikö töitä? kysyi matkamies. – Monenlaista osaan ja teen mielelläni.
- Ainahan sitä töitä tekevälle, sanoi pehtoori ja hymyili maireasti.

Ja niin teki kulkumies töitä kuninkaan puutarhassa kokonaista vuoden. Saatuaan työnsä valmiiksi, hän pyysi palkkaa tehdystä työstä. Silloin löi pehtoori hänelle kouraan jokusen lantin, ja sanoi:
- Tässä sinulle! Ole hyvä!

Kulkumies katsoi hämmästyneenä lantteja kämmenellään. Eiväthän ne mitenkään voineet vastata hänen työpanostaan, josta linnan väki nyt nautti elokorjuujuhlan antimina.

- Mikä palkka tämä on? hän hurjistui. – Linnassa syödään niitä hedelmiä, jotka istutin, joiden taimia huolella hoidin ja tuholaisilta varjelin. Eikö minulle kuulu siitä oikeudenmukainen korvaus?

Pehtorin hymy ei hyytynyt.

- Jos lupaat työskennellä puutarhassa seuraavankin vuoden, maksamme sinulle kunnon palkkion, hän sanoi.

- Mutta eikö palkkaa makseta tehdystä työstä, ei tulevasta?

- Tällainen on tapamme, eikä sitä ole mitään syytä muuttaa, sanoi pehtoori jyrkästi, muttei hymyillyt enää.

Kulkumiehen täytyi kirjoittaa kontrahti, jossa hän ilmoitti, minkälaisia töitä sitoutui palkkiollaan tekemään. Ja niin sai hän palkkionsa. Se ei ollut kovinkaan kummoinen, mutta jotenkuten hän sillä kituutti ne kuukaudet, jotka työskenteli kuninkaan puutarhassa. Sama toistui joka vuosi, kunnes kulkumies tuli niin vanhaksi, ettei hän jaksanut enää työskennellä. Silloin hän pyysi, että kuningas elättäisi häntä hänen viimeiset vuotensa. Kulkumiehelle ilmoitettiin, ettei näin voitu toimia. Kuninkaan vaivaistalossa oli vain muutamia paikkoja, ja ne oli varattu niille kuninkaan työntekijöille, jotka olivat kasvattaneet hevosia ja porsaita tai toimineet metsänvartijoina. Kuninkaan väen mielestä heidän tekemänsä työ oli arvokkaampaa kuin hedelmätarhan hoito.

Kuninkaalle työskenteli myös muuan soittoniekka. Hänkin pyysi palkkaa tulevan vuoden töistään, mutta hänelle kuninkaan hovimarsalkka ilmoitti, että rahakirstu oli tyhjä.

- Kuinka se tyhjä voi olla? hämmästeli soittoniekka. – Tuolla linnassa meno jatkuu kuten aina ennenkin! Ja minä olen tehnyt työtä koko vuoden ja lupautunut tekemään tulevankin. Minulle kuuluu palkkio!

Hovimarsalkka pudisti päätään niin kuin tehdään silloin kuin nuhdellaan tottelematonta lasta.

- Eihän kuninkaan kirstu pohjaton ole, hän totesi kuivasti. – Me teimme pehtoorin kanssa päätöksen maksaa palkkio tänä vuonna tallirengille, nahkurille ja riistanvartijalle. Sen jälkeen olivat rahat lopussa, mutta ehkäpä sinullekin riittää ensi vuonna. Jos vain lupaat taas työsi tehdä. Sillä ei sen palkkiotaan saaman pidä, joka ei anna työsuunnitelmaansa.

Ja niin jatkui iloinen meno kuninkaan linnassa ja sen ympäristössä aina ja iänkaikkisesti. Sen pituinen se.

- - - -


Suomalainen lainausjärjestelmä on hieno, ehkäpä maailman paras, ja hyödyttänyt minua ja teitä kaikkia valtavasti. Silti minusta täytyy saada edes keskustella siitä, mitkä muut järjestelmät olisivat mahdollisia. Tai olisivatko ne mahdollisia.

Kannatan lainauksen maksuttomuutta lainaajalle. Kuten toisaalla on jo kirjoitettu paljon taitavammin, lainausmaksut rasittaisivat pahiten keskituloisia ihmisiä, jotka elävät jo muutoinkin lähestulkoon kädestä suuhun.

Minusta kohtuullinen korvaus kirjailijalle (ja kääntäjälle) lainuskerrasta olisi 0,2 € eli noin sadasosa kirjan kirjakauppahinnasta. Tällä korvauksella olisin tänä vuonna saanut (bruttona) 620 euroa reilusta 3000 lainauskerrasta. Kohtuutontako?

Tiedän: yhteiskunnan palveluita heikennetään jatkuvasti eikä oikein ole, mistä ottaa. Itse olen ehdottanut alkoholi- ja autoveroa rahalähteeksi lainauskertaperusteiselle lainauskorvaukselle, mutta aikamoiset veronkorotuksethan siitä seuraisi. Osaisiko joku kirjastoihminen sanoa kuinka monta lainausta Suomessa tehdään vuosittain?

Vielä ajattelun appeeksi: Eikö ole niin, että alun perin kirjastolaitoksemme syntyi tukemaan vähävaraisten lukuharrastusta, varakkaat perheet hankkivat tuolloin lukemisensa itse? Nykyään ajatellaan, että kirjasto kuuluu kaikille, niin kuin illallinen Manulle, mikä on varmasti oikeudenmukaista, mutta toisaalta kirjastolaitoksemme on kaikessa loistokkuudessaan erittäin kallis järjestelmä.

Kukaan ei ryhdy kirjailijaksi rahan vuoksi, tai jos näin tekee, pettyy pian. Silti väliin tuntuu – etenkin, kun on nähnyt kuinka paljon parempia korvauksia säveltäjät ja sanoittajat saavat hengentuotoksistaan – että järjestelmä varaa sille, että me kirjailijat haluamme niin intohimoisesti tehdä tätä työtämme.

37 kommenttia:

  1. Jep. Tulee vaikutelma, että musiikki on samanlaista tarpeellista (ja siksi korvattavaa) käyttötavaraa kuin ruoka mutta kirjallisuus vähän nolo harrastus ja kirjailijan pitää olla kiitollinen jos nyt joku suostuu hänen tekelettään pitämään lainattavana ja joku toinen vieläpä sen lukemaan. (Ja kirjailijahan toki onkin kiitollinen. Ehkä juuri se on hieman säälittävää.)Ja jos kirjailija tohtii sanoa, että kuulkaas, tässä on tehty töitä, niin sitten nostellaan kulmia ja kirjailijaa alkaa nolottaa moinen öykkäröinti - kun aina on niitä parempiakin kirjoja tarjolla. Suurin osa kirjailijoista kun on haisevia paimentyttöjä (niitä, joita haltia ei auttanut) prinssin tanssiaisissa.

    VastaaPoista
  2. Aamen ja plottis, Pasi. Olisin linkittänyt juurikin sinun kommenttiisi tuosta, kuinka mahdolliset lainausmaksut lankeaisivat pahiten niiden nilkkaan joilla on keskipienet tulot ja isot menot, mutten muista mistä sen luin. Vinkkaa, jos itse muistat. terv. Haisevahko paimentyttö

    VastaaPoista
  3. Olisiko osuvampi analogia kumminkin kyläläinen, joka saapuisi linnaan tarjoamaan kedon kukista solmimiaan ihania seppeleitä, joihin hän suurella huolella ja rakkaudella olisi laittanut kaiken taitonsa?

    Puistelisi kumminkin hymytön pehtoori päätään ja sanoisi, ettei ole kuninkaalla varoja seppeleensitojia elätellä. Mutta mutaman voisi hän toki salin seinälle vallasväen ihailtavaksi ottaa ja niistä jonkun rovon sitojalle antaa.

    Vaan olisihan seppeleensitoja vapaa käymään kylän markkinoille tarjoamaan seppeleitään rahvaan ostettaviksi. Kyllä he varmaankin noin kauniita seppeleitä haluaisivat ja saisi näin sitoja aherruksestaan kelpo korvauksen.

    VastaaPoista
  4. Joo, Mika, tuo analogia olisi ilman muuta osuvampi. Ehkäpä vielä niin, että kuninkaan väki olisi siihen jo oppinut, että kyläläisen seppeleet salin seiniä aina koristavat.

    VastaaPoista
  5. Hyvin kirjoitettu !

    Ei se kohtuutonta ole, se vaatimus, ei ollenkaan. Etenkin jo tehdystä työstä, ja etenkin jos sitä työtä on tehnyt paljon. Etukäteen ei maksa kuin kustannustalo, jos sekään.

    En ole mitenkään tai milläänlailla vastustamassa kirjailijoiden työstään saamien palkkioiden kohentamista. Ja jos on lahjakas, ja haluaa taitojaan käyttää ja niitä jakaa yhteiseksi iloksi, niin erilaisia kanavia on saada tuotokisaan julki. MM YLE on eräs niistä lukuisista kanavista jonne voi tarjota käsikirjoituksia. YLE myös maksaa tekijälle, ihan toisella tavoin, kuin nyt esim. kirjasto. Ja kaksi käsikirjoitusta sinne myyneenä, en aio vaatia kuulijoilta lisäkorvauksia siitä, että kuuntelevat radiota, ihan ilmaiseksi. Radio kuten kirjasto, on julkinen palvelu.

    Tuntemistani kirjailijoista kaikki ovat tehneet tai tekevät useita kirjallisia töitä rinnakkain. Radiolle, TV:lle, sanomalehtiin yms. Se on paitsi omien lahjojensa käyttöä, niin myös sen jakamista. Pieninä palasina on freelancerin työ maailmalla, ellei onnistu saamaan "kuukausipalkkaa", eli apurahaa.

    VastaaPoista
  6. Kiitos, Hirlii.

    Ylellä palkkiot ovat todellakin ihan hyviä, mutta kässäreiden läpisaaminen lähestulkoon yhtä vaikeaa kuin esikoiskirjan kustannetuksi saaminen. (Tai todennäköisempää on, etten ole lähettänyt riittävän hyviä kässäriehdotelmia.)

    YLEn soppareissa myös sovitaan korvauksista, jotka maksetaan myöhemmistä lähetysoikeuksista, eli jos ja kun kirjoittamasi juttu tulee uusintana, pieni korvaus tulee myös. Ainakin näin oli aikaisemmin. En tiedä, miten YLE Teema ja Elävä Arkisto tähän suhteutuvat, toivottavasti kuitenkin sisällöntuottajan (mikä sanahirviö!) kannalta edullisesti.

    Toki olen itsekin kirjallisen (ja muunkin alan) sekätyöläinen. Kauheasti en vain vitsi muista leipäpuistani täällä kertoa (kun haluan pysyäkin tällaisena kasvottomana pensaista huutelijana). Voin kyllä sanoa, että rinnakkaisia tulonlähteitä on lukuisia. Mukavimpia aikoja ovat tietysti ne, kun saa apurahalla keskittyä yhteen juttuun kerrallaan.

    Radio on, kuten sanoit,julkinen palvelu, mutta sitä maksetaan verotulojen ohella kai myös tv-lupamaksuista kertyvällä (vaikkei radiolupaa enää tarvitse maksaa) ja kaupallisten radioiden luvistaan maksamilla rahoilla.

    VastaaPoista
  7. Minusta ei olisi lainkaan paha laittaa uutuuskirjojen lainaamista maksulliseksi ja ohjata näistä tullut raha kirjailijoille. Tietyn ajan kuluttua kirjat sitten siirtyisivät sinne vanhojen kirjojen hyllyyn, josta jokainen voisi lainata kirjoja ilmaiseksi. Näin ei sorsittaisi ketään ja kaikilla säilyisi oikeus lukea ilmaiseksi kirjoja.

    Ihmiset ovat valmiita maksamaan viitosen elokuvan vuokrauksesta Makuuniin, vaikka elokuvan voisi ladata Internetistä ilmaiseksi, joten voisi kuvitella jonkun suostuvan maksamaan myös uutuuskirjan lukemisesta uunituoreena pari euroa, vaikka saman kirjan voisikin myöhemmin saada ilmaiseksi kirjaston hyllystä.

    Myös Pazi oli jossain aiemmin puhunut vapaaehtoisen "kultakortin" ideastaan ilmaisen kirjastokortin rinnalle eli kirjastosta voisi ostaa itselleen maksullisen kirjastokortin ja näistä kertyvät rahat käytettäisiin hyödykkäästi vaikkapa tähän kirjalijoiden lainauskorvauksiin. Aina jossain luulisi olevan innokkaita lukutoukkia ja kirjaston suurkuluttajia, jotka haluavat vaikka viitosella tai kympillä vuodessa tukea kirjastolaitosta ihan omasta vapaasta tahdostaan. Moiseen kultakorttiinhan voisi keksiä myös vaikka mitä oheistusta, kuten "joka 10. uutuuskirja ilmaiseksi" ;)

    VastaaPoista
  8. Niin, Elbow. Kyllä asioita on hyvä tarkastella luovasti uudelta kantilta ja ainakin miettiä, voitaisiinko joku asia tehdä toisella tavoin. Itsekin uskon, ettei parin euron uutuusmaksu saman vuoden kirjoista mitenkään koettelesi hyvinvointivaltion perustuksia. ; )

    VastaaPoista
  9. Enpä usko että monikaan olisi valmis uutuuslainastaan maksamaan, vaan jäisi odottamaan kirjan siirtymistä maksuttomaan kastiin.

    Ylipäänsä vastustan tiukasti kirjaston maksullisuutta. Ilmainen ja kaikille vapaa kirjastolaitos, joka tarjoaa (liki?) vapaan pääsyn tietoon on yksi demokratian tukipilari. Pieninkin maksullisuus luultavasti vähentäisi kirjaston käyttöä ja siten myös kirjojen lainausta.

    Kunnon korvausta kirjailijoille sen sijaan kannatan tiukasti. En tiedä mistä rahat. Kirjallisuuden harrastaminen ei ole noloa, mutta se yksityinen harrastus eikä sen ääressä poseeraten saa kuvaansa juorupalstalle niin kuin oopperassa kävijät saavat. Tukea saa asia, jota voi harrastaa julkisesti. Sitä paitsi työssään oopperalaulajat pukeutuvta hienoihin kostyymeihin...

    VastaaPoista
  10. Maksetaanhan me kaukolainoistakin ja varausmaksut, Tuima! Kyse on ihan siitä, mihin ihminen tottuu. Minua henkilökohtaisesti ei hetkauttaisi pätkääkään, jos uudet kirjat olisivat puoli vuotta tai vuoden maksullisia kirjastossa, yleensä kun en jaksa ruveta tappelemaan uutuuksista varauksia tekemällä. Luen uutuudet sitten, kun eivät enää ole uutuuksia.

    Kirjailijan työssä ei tienaa, mutta hyvä puoli on, että voi olla koko päivän aamutakissa ; )

    VastaaPoista
  11. Varausmaksuilla katetaan ilmoitus- ja kuljetuskuluja. Kirjan siirtäminen kirjastosta toiseen (kuten varauksissa esim. pääkaupunkiseudulla useimmiten tapahtuu ja varaukset kulkevat vielä kuntarajojen yli) ei ole ilmaista eli varausmaksukaan ei siirry kirjailijalle. Lisäksi varaukset kohdistuvat useimmiten uusimpaan aineistoon. Jos sen päälle tulisi vielä uutuusmaksu, niin kyllä se alkaisi oikeasti jo tuntua asiakkaan kukkarossa. Monet tilaavat paljon ja saattavat maksaa kerralla kirjapinostaan viisikin euroa (esim. 10 aikuisten kirjaa).

    Tietenkin voi ajatella, että käyttäjien eli lukijoiden pitäisi käytöstään myös maksaa. Se tosin olisi vastoin monenmoisia yleisen kirjaston periaatteita. Ja miten maksu menisi lopultakin? Korttimaksu kirjastolle vuosittain? Montakaan senttiä siitä potista ei kirjailijoille tulisi, miten silloin edes raha osattaisiin jakaa. Uutuusvero? Se pitäisi maksaa myös cd-, dvd-, br-levyistä ja videoista, muuten aineiston samanarvoisuuden voisi vetää viemäristä.

    Eli oikeasti olemme isojen, vaikeiden ja tärkeiden kysymysten äärellä.

    VastaaPoista
  12. Tiedän, että varausmaksulla katetaan kuluja, olen sen maininnutkin kommentissani jossain muualla, missä ehdotettiin varausmaksun siirtämistä kirjailijalle. Mitä tarkoitin pohdittavaksi avoimesti (ei siis suoraan toteutettavaksi) oli se, että vuoden sisällä ilmestyneet kirjat maksaisivat vaikka sellaiset 30 senttiä lainata, josta 20 menisi kirjailijalle ja 10 hallinnointiin, joka tästä järjestelmästä seuraisi. Muut lainat olisivat ilmaisia.

    Vaikeita kysymyksia ovat nämä.

    VastaaPoista
  13. Tätä keskustelua minusta häiritsee kovasti sellainen ajattelu, että ei ole olemassa yhteistä omaisuutta, sellaista yhteistä etua joka on pitkällä aikavälillä huomattava sijoitus. Sen sijoituksen nimi on: sivistys. Sen ajattelun nimi on, että yhteinen etu ohittaa joissakin asioissa yksityisen edun.

    Jos MINÄ ajattelisin yhteisistä veroeurojen käytöstä samoin, kuin nyt tässä "kirjastosentti" keskustelussa näyttää tunkevan pintaan, se saattaisi tarkoittaa seuraavanlaista, kun sijoitetaan se aajattelutapa näihin asioihin (ja jonka puolella en ole):

    "Vaadin, että lapsilisäjärjestelmää muutetaan radikaalisti, koska MINÄ en tarvitse sellaisia. Nythän se vain luo eriarvoisuutta, ja monin tavoin. En MINÄ halua maksaa ja hyysätä muiden kakaroita".

    Tai: "En MINÄ mitään päiväkoteja tarvitse, kyllä kunnanverotulot on ohjattava ihan muualle kuin askartelutarvikkeisiin lapsille. Hoitakoon kotonaan kakaransa. MINÄ en halua että verotuloja käytetään niin, koska MINÄ tarvitsen ihan muita asioita".

    Tai: "Peruskoulusta saisivat kyllä vanhemmat itse maksaa. Mitäs hankkivat lapsia. MINÄ en tarvitse peruskoulua, joten kyllä MINUA kohtaan ollaan tässä epäoikeudenmukaisia".

    Tai: "Leikkipuisto?!? En MINÄ sellaista tarvitse, en maksa ENEN. Maksakoon vanhemmat sen puiston".

    Miettikääpä nyt, jos jotain vaaditaan, niin on myös luovuttava jostain. Kysyin tätä aiemmin ja kysyn uudestaan: Mistä sellaisesta kunnallisesta palvelusta, jota käytätte tai olette käyttäneet, olisitte valmiita luopumaan jotta tuota "kirjailijasenttiä" voisi korottaa?

    Mistä?

    Kuten Tuima sanoi, olemme niin isojen kysymysten äärellä tässä, että vaikutukset ovat suuremmat kuin vain se mitä laskukoneen ääressä voi ynnätä. Tai vain se mikä omalle tilille tulee.

    VastaaPoista
  14. Minusta ei ole ollenkaan samasta asiasta kysymys. En ole ollut viemässä keneltäkään pois mitään, vaan ainoastaan leikkimällä ajatuksilla MISTÄ VOITAISIIN SAADA SE RAHA EDES VÄHÄN JÄRKEVÄMPIIN LAINAUSKORVAUKSIIN. Anteeksi capsien jumittuminen, se oli ihan tahallista. Minusta uutuuskirjaa voisi odottaa joitakin kuukausia ennen sen tulemista täysin ilmaisesi. Tekisikö se nyt maastamme seuraavassa Newsweekin jutussa maailman huonoimman, jos se uutuuslaina maksaisi 30 sentiiä? Jos tekisi, niin unohdetaan koko juttu sitten vain.

    Kun täällä nyt peräänkuulutetaan ihan oikeutetusti sitä oikeudenmukaisuutta, niin mitä oikeudenmukaisuutta on se, että joka kerta kun YLE soittaa jonkun skibaleen, Teosto-korvaus kilahtaa säveltäjän7sanoittajan/orkan tilille. Meidän, jotka haluamme olla kirjailijoita, sen sijaan täytyisi vain antaa tuotteemme käyttöoikeudet, bulkkihinnalla vieläpä, ikuisiksi ajoiksi.

    Verorahoilla ne maksetaan sairaalatkin ja Hirliin mainitsemat koulut ja päiväkodit. Mutta kukaan ei edellytä, että läkärit ja opettajat tekisivät työtään ilman korvausta tai kertakorvauksella yleisen sivistystason vuoksi.

    Minua kiusaa tässä keskustelussa se, että monelta suunnalta todetaan, että näin on aina ollut, eikä mitään muita vaihtoehtoja saa edes miettiä.

    Täältä tähän.

    VastaaPoista
  15. Lisään tuohon vielä. Elämme oikeusvaltiossa, jossa tietyillä toimilla, kuten julkisilla palveluilla pyritään tuohon oikeusvaltio periaatteen toteuttamiseen. Kuten siihen, että kaikilla olisi oikeus koulutukseen ja sivistykseen, riippumatta tulotasosta niiden on oltava kaikkien tavoitettavissa.

    Kirjasto kuuluu näihin kaikille kuuluviin oikeuksiin, joten se, että MINÄ en tarvitsisi niitä ei tarkoita sitä, että ne voitaisiin tehdä tuosta vain maksullisiksi, koska siinä missä toisen tai kaikille yhteiset oikeudet alkavat, ne omat yksityiset oikeudet päättyvät. En voi mennä tuosta vaan vaatimaan sellaista, joka vie jonkun oikeuden toisilta pois esim. maksuttomaan perusopetukseen.

    Toki, yhteiskuntaamme pyritään kovasti viemään ja ohjaamaan tälle tielle, jossa "yksityinen etu on tärkeämpi kuin yhteinen".

    VastaaPoista
  16. Hirlii, yhtä hyvin voisi ajatella, että on itsekästä todeta: "Koska MINÄ en tarvitse lainauskorvauksia (koska vain luen kirjoja), ei niitä pidä maksaa kirjailijoillekaan. Kirjoitakoot kirjoittamisen ilosta. Jos nyt joku sitten lopettaa kirjoittamisen, koska on pakko tehdä palkkatyötä elättääkseen perheensä, niin ihan sama."

    Kun tässä nyt kuitenkin on sellainen pieni juttu, että jonkun ne kirjat pitää kirjoittaa. Ja kirjoittamiseen menee aikaa, hitosti aikaa. Ja käytännössä monen aika menestyvänkin kirjailijan pitää tehdä "siinä sivussa" palkkatyötä, jotta pärjää.

    Minä en usko, että lainauskorvauksiin mistään rahaa löydettäisiin, ja haluan pitää kirjastot jatkossakin maksuttomina. Mutta kun kerran kirjasto rokottaa varauksistakin rahaa (ihan sama mihin se menee, kulut ne on kirjailijallakin), on maksuttomuuden pyhä periaate jo rikottu varausten osalta. Olisiko se tämän valossa sitten suurikin synti lisätä euron varausmaksuun vaikka 30 sentin lisämaksu, joka tilitettäisiin lainauskorvauksien kautta kirjailijalle? Tai ottaa käyttöön se esittämäni kultakorttiajatus, jolla kirjaston käyttäjä voisi HALUTESSAAN tukea kirjastoja vapaaehtoisella vuosimaksulla ja tuosta vuosimaksusta osa menisi lainauskorvauskassaan? Vai pitäisikö varausmaksustakin luopua, sehän käytännössä tekee tiettyjen kirjojen saamisen vaikeaksi vähätuloisille?

    No, henkilökohtaisesti uskon, että kokonaiskuvaa katsottaessa kirjastot ovat hyödyksi myös kirjailijalle, vaikka lainauksista ei korvauksia tilitettäisikään, ja realiteettien valossa ajattelen, että systeemiin kajoaminen voisi erinäisten vaiheiden kautta johtaa siihen, että kirjastot tulisivat maksulliseksi köyhille ja rahat menisivät kuntien kassaan, eivät kirjailijoille. Antaa siis kaiken mieluiten olla ennallaan, kun sitä rahaa ei tuollaiseen kuitenkaan mistään löydy köyhiä riistämättä.

    Kyse on vain siitä, että kun näistä pyhistä periaatteista puhutaan, yhteinen etu ei periaatteessa voi perustua yksilön työn hyödyntämiseen korvauksetta. Omalla kohdallani joka vuosi tullut kirjastoapuraha on kompensoinut aika hyvin sen, että kirjojani on ilmaiseksi lainattavissa, eli en valita siitä yhtään. Liiton palstoilta olen kuitenkin huomannut, etteivät kaikki kirjailijat sitä saa, vaikka heillä olisi kirjoja kirjastossa, mikä on ongelmallista. Siinä mielessä kirjastoapurahasysteemi on ongelmallinen (ja kirjastoapuraha on siis muutaman tonnin summa jos sen saa, tämä uudempi juttu eli lainauskorvaus taas on joitakin kymmeniä euroja).

    VastaaPoista
  17. Kiitos, Pazi, että sanoit sen, mitä minä ajattelen. Olen suoraan sanoen erittäin loukkaantunut siitä, että minua aletaan syytellä täällä itsekkyydestä ja oikeusvaltion alasajosta, kun juurikin mietin edes sitä kädestä suuhun -toimentuloa. Olen minäkin joinakin vuosina saanut kirjastokorvauksia pienen määrän, mutta olen myös rehellisesti ilmoittanut muut apurahani ja työt, joita on perheen ja itsen elättämiseksi täytynyt tehdä, ja ilmeisesti se, että on joku 3 kk:n apuraha ja satunnainen keikkatyö, katsotaan sitten niin merkittäviksi tulonlähteiksi, ettei kirjastokorvausta tarvi näille vuosille maksaa.

    No, tällaisessä kulttuuri-ilmapiirissä on helppo lyödä hanskat tiskiin. Ja laittaa lappu takaisin luukulle. Eläköön sivistys!

    VastaaPoista
  18. Pazi-i-j,
    en ole väittänyt etteikö kirjailijoille pitäisi antaa kohtuullinen korvaus työstään, elämäntyöstään etenkin. Kirjasto ei ole kuitenkaan se Pyhä Lehmä jota ei kannattaa ryhtyä, kauheasti ainakaan, potkimaan. Pyhä Raha Lehmä on muualla, ja se ratkaisee monta seikkaa, myös kirjailijoiden toimeentulon.

    Lisäksi: en ole syytellyt sinua Muskeli-Netta oikeusvaltion alasajosta, en. Halusin vain muistuttaa, jostakin, joka ei ole tärkeää täällä. Ei nyt.

    VastaaPoista
  19. korjaus:
    Kirjasto ei ole kuitenkaan se Pyhä Lehmä jota kannattaa ryhtyä, kauheasti ainakaan, potkimaan.

    VastaaPoista
  20. Ennen kunnille annettiinrahakonttä, joka tarkoitettiin sekä kirjastoille että urheilutoimintaan, muistelisin asian olleen näin. Lisäksi jossain vaiheessa tuosta könttäsummasta ei korvamerkitty kirjstoille menevää rahaa, vaan kunnat saivat itse päättää jaon. Tämä kaikki nyt siis varauksella, en muista tuota niin tarkasti enkä tiedä nykyrahanjakoa.

    Mutta silloin kun kirjastot ja urheilu ovat vastakkain, voi hyvin mietiä mihin raha mieluummin tuupataan, kirja-aineistoon vai jäähalliin... NO tietenkään tuosta summasta ei rahaa mennyt kirjailijoille sinänsä, paitsi aineistohankinnan kautta, kai.

    Pointtini on, että kirjastojen pitää se raha poimia jostain, jota voidaan jakaa kirjailijoille. Kannatan sitä lämpimästi, työstä pitää saada palkka. Mutta mistä sen poimisimme? No joka kunta ei tarvitse jäähallia, mutta toimiva urheilukenttä ja valaistu lenkkipolku olisivat tietty kivat. Joku niitäkin käyttää. Terveydenhuolto, koulut, ylipäänsä sosiaali- ja terveyspuoli ovat kohteita, joissa rahaa tarvittaisiin lisää. Kieltämättä katuvalaistuskin on kiva, samoin toimiva joukkoliikenne.

    Ehkä maksaisin hitusen lisää veroja, eräänlaista taideveroa, jolla korvattaisiin esimerkiksi kirjailijoille heidän teostensa ainauksesta korvauksia. Tai ehkä minun pitäisi tyytä ostamaan suosikkieni teoksia ainakin joskus.

    Ja kyllä, minusta kirjailijat (ja muusikot, elokuvantekijät mutta ennen kaikkea kirjailija) ovat niitä, jotka antavat kirjastoille sielun. Ilman heidän teoksiaan ei kirjastojakaan oikeastaan tarvittaisi.

    VastaaPoista
  21. (ja toivottavsti kirjailijat ylipäänsä ovat parempia oikeinkirjoittajia näppiksen ääressä kuin iltaväsyneet kirjastolaiset ...)

    VastaaPoista
  22. Lisäksi pohdittavaksi pitäisi ottaa lainauskorvauksissa se, haluttaisiinko sitä lainakorvausta maksaa varausmaksun yhteydessä ulkomaisille bestsellerkirjailijoille vai voitaisiinko osin palata vanhaan EUn torjumaan malliin, jossa korvauksia maksettaisiin vain kotimaisille kirjailijoille... Varatuimmasta aineistosta näet suuri osa on juuri ulkomaista käännöskirjallisuutta...

    VastaaPoista
  23. Auts, kyllähän nää vaikeita kysymyksiä on puolin ja toisin...

    Kuten kaikki kirjoittamista harrastajat, myös minä olen ajoittain leikitellyt ajatuksella kirjan kirjoittamisesta. Toistaiseksi on tyssännyt siihen, ettei mulla ole mitään loistoideoita omaan kirjaan. :) Mutta jos sellainen päähän pälähtäisi, enköhän mä ryhtyisi ihan iltapuhteina ja omana harrastuksena kirjoittamaan. En siinä vaiheessa vielä laskisi kirjaa kovin kummoiseksi tulonlähteeksi.

    Mutta joo, muusikkojen radiokorvaukset ovat ihan toista luokkaa kuin kirjoittajien korvaukset. Omassa blogissa suosittelin ottamaan yhteyttä Kopiostoon. Taitaa olla jonkinlainen sisarjärjestö Teostolle. Ovat järjestäneet mm. koulukirjastoihin rahoitusta. Ehkä siellä olisi tuoreita ideoita rahapolitiikkaan?

    VastaaPoista
  24. Hirlii: Sinun retoriikkasi alkaa muistuttaa Pohjois-Korean vastaavaa: meillä on oikeudenmukainen systeemi, jonka epäkohdista ei saa edes puhua ääneen, koska ajatteleminen on uhka olemassaolevalle. Jos joku yrittääkään miettiä, mitä muita vaihtoehtoja voisi olla, hänet julistetaan järjestelmän, sivistyksen ja yleisen hyvinvoinnin viholliseksi. Ja kuten Pohjois-Koreakin, sinä hyökkäät korskeasti ja ilman pelkoa siitä, mitä uhostasi kansallesi seuraa. Sinun köyhäsi ovat vain tietty osa köyhistä, muita köyhiä ei sinulle ole olemassakaan. Se on kai niin yksinkertaista.

    Tuima: En tiedä Suomessa yhtään kuntaa, jolla ei olisi kirjastoa ainakin naapurissa. Wikipedian mukaan Suomessa on 50 jäähallia. Aika monessa kunnassa tytöt ja pojat luistelevat (jos on pakkasta) ulkosella. On erittäin erinomainen asia, että osa kulttuuripuolen rahoista on nykyisin kirjamerkittyä kirjastojen kirjahankintoihin. Minusta tämän ikuisen urheilu-taiteet -kinan voisi jo haudata, semminkin kun urheilupaikoista melkoinen osa rakennetaan yksityisella rahalla.

    Minusta, jos veroja nostetaan, niistä saatavalle lisärahalle kiireellisempia kohteita kuin kirjastot ja lainauskorvaukset olisivat koulut ja terveydenhoito, muun muassa. Siksi ehdotin pohdittavaksi 30 sentin uutuuskirjamaksua kirjastoihin. Mielestäni se ei olisi erityisen eriarvoistavaa, kuten Pazi sanoikin, maksuttomuuden periaate on romutettu jo varaus- ja kaukolainamaksujen myötä. Ja kuten Pazin kultakortti, myös uutuuskirjamaksu perustuisi vapaaehtoisuudelle. Tietyn ajan päästä kirja olisi saatavana ilmaiseksikin.

    Mutta selväksi tuli, ei enää koskaan puhuta tästäkään ideasta. Kirjasto on mikä se on, siihen ei voi puuttua eikä sitä missään nimessä saa kutsua pyhäksi lehmäksi.

    Mitä tulee ulkomaisiin bestsellereihin, niin enpä usko että osana EUta voimme kiertää EUn lainsäädäntöä. Se on tietenkin harmi, mutta saattaahan olla, että suomalainen kirjallisuus alkaa jonain päivänä vetää kuin häkä ulkomailla. Silloin saadaan korvauksia sieltäkin päin.

    Et tu, Salla:
    Sinäkin, bibliofiili, olet sitä mieltä, että kirjoittaminen on vain hauska harrastus.

    Suomessa on kourallinen kirjailijoita, jotka tienaavat elantonsa kirjoillaan. Sitten on suuri joukko meitä, jotka elävät apurahoin, muun ammatin varassa ja keikkatöin. Mutta se, miksi et vielä kirjoita, ei ehkä johdukaan siitä, ettei sinulla ole ideoita, vaan siitä, ettei päivätyön päälle välttämättä jaksa kirjoittaa. Usko huviksesi, on kokeiltu.

    Minusta EU on oikeassa, kun se vaatii, että siitä, että taiteilijan/kirjailijan teosta annetaan julkisesti saataville, tulee maksaa korvaus. Miksi kaikki huutavat kauhuissaan jostakin Napsterista, mutta kirjailijoiden tekijänoikeudet voidaan unohtaa yhteisen hyvän nimissä?

    Kuten Pazi ylempänä kirjoittaa, kaikki kirjailijat eivät saa kirjastokorvauksia, vaikka heidän kirjojaan lainattaisiin paljonkin. Harkinnanvaraisessa tuessa on hyvätkin puolensa: ilman sitä ei tässä maassa julkaistaisi runoja eikä paljon tietokirjojakaan. Toisaalta harkinnanvaraisuus tekee sen, että paljon luettu kirjailija (en puhu tässä itsestäni) voi jäädä ilman minkäänlaista yhteiskunnan tukea (paitsi että niitä kirjoja ostetaan kirjastoihin jokunen kymmentä).

    Now f you will excuse me: lähden harrastelemaan vielä kuukauden ajan tuettua kaunokirjallisuuden kirjoittamista. Sen jälkeen taidan hakea leipäni ja mielihyväni ihan jostain muualta. Vaikka kirjastosta. Siellä on jo läjäpäin hyviä kirjoja, minun tuotoksianikin jo ihan riittävästi.

    VastaaPoista
  25. Niin... En ole sitä mieltä, että kirjoittaminen on vain hauska harrastus. Koska on paljon ammattikirjailijoita, joille kirjoittaminen on työ ja jotka saavat siitä elannon. On siis sekä niitä, joille kirjoittaminen on harrastus ja niitä, joille se on ammatti.

    Mutta kuvasin lähinnä omaa ajattelutapaani: jos minulle alkaisi paukkua valtavasti hyviä romaani-ideoita ja ryhtyisin kirjoittamaan niistä kirjoja, varmasti ensi alkuun suhtautuisin asiaan harrastuksena, juuri siksi etten olettaisi saavani kirjoittamisesta välittömästi elantoa. Mikäli nämä kuvitteelliset kirjani eivät myisi, sitten varmasti olisin samassa tilanteessa kuin kaikki muutkin suomalaiset kirjailijat Arto Paasilinnaa, Laila Hirvisaarta, Ilkka Remestä ja Kaari Utriota lukuun ottamatta: miettisin, mitä ihmettä tekisin, jotta minulla olisi sekä aikaa kirjoittaa, että tuloja, joilla voisin elää järkevästi.

    Nyt, kun olen kirjoittanut satunnaisesti lehtiin kirja-arvioita ja muita juttuja, olen saanut sivuverokortilla bruttotuloja n. 2000 eur / vuosi. Tämähän on saman verran, kuin keskimääräinen kirjailijan ansiotulo Suomessa, ilman apurahoja siis. Onhan se aika karua. Yhtä karua olisi, jos pitäisi elättää itsensä freelancer-pohjalta kirja-arvostelijana. Onneksi en ole joutunut niin tekemään, vaan olen saanut pitää kirjoittelun harrastuksena.

    Jos mun pitäisi päättää julkisten varojen käytöstä, niin ilman muuta lopettaisin heti urheilun tukemisen ja ohjaisin rahat taiteelle. Valitettavasti multa ei kuitenkaan kysytä, ja tää taide vs. urheilu -asetelma on muutenkin stereotyyppinen. Aina löytyy joku, jonka mielestä julkiset varat käytetään johonkin turhaan sen sijaan että ne käytettäisiin johonkin tärkeään.

    Se mainitsemani Kopiosto ja koulukirjastohanke löytyy täältä: http://www.kopiosto.fi/kopiosto/koulukirjasto/ . Enpä oikein parempaa tahoa osaa antaa. Muusikot on saaneet radiosoittokorvauksena järkättyä asiallisen tuntuiselle tolalle, ehkä joku etujärjestö saa ajettua myös kirjailijoiden asiaa.

    Noin periaatteesta olen sitä mieltä, että aina kun saa idean siitä, että julkisin varoin pitäisi alkaa maksaa rahaa taholle X, pitäisi olla ehdottaa idea siitä, mistä nämä rahat otetaan. Koska helppohan sitä rahaa on jakaa, mutta kun jostain sitä pitäisi saadakin. On liian helppo tapa vain vaatia kaikkea mahdollista valtion tai kunnan maksettavaksi. Kuwaitissa kuulemma valtio maksaa kaikille reilua kansalaispalkkaa ja jakaapa välillä budjetin ylijäämärahat suoraan kansalaisten tilille. Kelpaisi se mullekin ja olen joskus miettinyt, mitenkähän sen Kuwaitin kansalaisuuden saisi, niin rupeaisi tulemaan ilmaista rahaa. Mutta kun ei Suomessa niitä Kuwaitin öljyvaroja ole, niin samaa mallia tuskin tänne tulee.

    VastaaPoista
  26. Kiitos linkistä. Siellä koulukirjstoprojektin kohdalla sanoo: "...Juuri heidän huomionsa on kiinnittynyt koulukirjastojen huonoon tilaan. Nyt jaettavat varat on kerätty usean vuoden aikana kirjallisuuden valokopioinnista kertyvistä luvista. Tekijät ja kustantajat luopuvat heille kuuluvasta osuudesta koulukirjastojen hyväksi."

    Saan aika tasaisieen tahtiin yhteydenottoja yläkoululaisilta, jotka tekevät äikän kirja-analyysinsä Tyyppiteoriasta, mutta minusta se ei kyllä ole oikein koulukirjastokamaa. Sen sijaan osa täällä näkymättömästä tuotannostani on, ja ilomielin annan tuotantoni Suomen koulukirjastojen käyttöön ihan ilmaiseksi. Se on minulle itsestäänselvyys eikä ongelmallista, vaikken siis saa siitä edes sitä kirjojen myyntihintaa.

    Kopiosto touhuaa oppikirjapuolella, Teosto äänitteiden ja kai elokuvien kanssa ja sitten on tämä uusi Sanasto, jonka tehtäväksi on annettu laskea ja jakaa anomusten pohjalta lainauskorvaukset, ne surullisen kuuluisat sentit. Vähäiset rahat ovat tulleet juurikin sieltä vation budjetista.

    Täällä käy nyt jokainen vuoron perään muistuttamassa minua siitä, että on helppoa vaatia valtiolta ja kunnilta rahaa, mutta mistä ne otetaan.

    Nyt pyytäisin kaikkia ystävällisest lukemaan vaikka tämän lastun ihan rauhassa uudestaan. Olen ehdottanut rahojen ottamista alkoholi- ja autoveron korotuksella, mutta ymmärrän toki, että kipeämpiäkin kohteita lisärahoitukselle olisi kuin lainauskorvaukset. Missään vaiheessa en ole ehdottanut mistään muusta palvelusta luopumista, tämä huomautuksena mm. pitkäaikaiselle kommentoijalle, Hirliille.

    Sitten, nuoren ja ilmeisesti kirjallisuusalaa suhteellisen vähän tuntevan Elbown ajatuksesta innostuneena aloin pohtia mahdollisuutta periä sitä pienen pientä uutuuskirjakorvausta, mutta ajattelu ammuttiin alas niin suurella miehistöllä ja tulivoimalla, että uskon nyt teitä, viisaammat, ja Sallaa lukuunottmatta myös vanhemmat, ja annan olla.

    Mutta älkää syyttäkö minua sellaisesta, mitä en ole tehnyt!

    Kuwaitin kaltaisessa yhteiskunnassa en haluaisi asua, vaikka saisin minälaista kansalaispalkkaa tahansa.

    VastaaPoista
  27. Joo, mä olen myös kannattanut (HHH:n blogissa) ajatustasi ottaa kirjastokorvaukset polttoaine- ja alkoholiverojen tuotosta.

    Mun pointti tässä keskustelussa on ehkä se, että mä en itse halua ruveta kovaan ääneen huutamaan, että "valtion pitää maksaa kirjailijoille enemmän palkkaa", koska olen vähän allerginen sille, että kaikki mahdolliset tahot tuntuvat olevan sitä mieltä, että valtion pitäisi maksaa lisää rahaa juuri heille. Miltäs se kuulostaisi, jos alkaisin vaatia bloggaajille valtion elatusta, koska bloggaajathan tuottavat ilmaiseksi tekstisisältöä kaikkien luettavaksi?

    Kuka se taho sitten on, jonka pitäisi kirjailijan etua ryhtyä ajamaan? Kaipa se sitten on juuri tuo Sanasto. Tai ehkä kirjailijaliitto. Tai molemmat.

    Olen innokas lukemisen harrastaja ja omalla pienellä panoksellani blogi- ja lehtijuttujen tekijänä toivottavasti hieman myös innostan ihmisiä lukuharrastukseen ja sitä kautta kirjojen ostoon. Koska eihän niitä kirjoja osta kukaan muu kuin lukemista harrastava tai lukemista harrastavan läheinen (esim. lahjakirjoiksi). Joten ilman muuta on minunkin intresseissäni, että hyvät suomalaiset kirjailijat eivät joutuisi toimeentulotuella elämään, vaan voisivat keskittyä kirjoittamiseen ilman jatkuvia huolia.

    Mä en kuitenkaan aio olla se ihminen, joka marssii kaupunginvaltuustoon vaatimaan, että nostakaapa näitä lainauskorvauksia 100-kertaisiksi. Tiedän, että siellä on aika paljon muitakin rahanreikiä mietittävänä, osa paljon tärkeämpiäkin, kuten terveydenhoito.

    VastaaPoista
  28. Ja vieläkin: eihän se olisi kunnan- tai valtion rahoitusta, jos lainaaja maksaisi uutuuskirjamaksun. Mutta ajatus kirjastonkäyttäjään kohdistuvasta (vapaaehtoisesta) maksusta (kaukolainamaksuiltahan ei voi vastaavasti välttyä) on nyt jo lytätty niin moneen kertaan ja monelta taholta, että antaa nyt olla jo tämän asian kanssa.

    Kiitos kaikille kommenteista. Nyt minä kirjoitan, kaikesta huolimatta.

    VastaaPoista
  29. Salla, juu ei tosiaankaan pidä valtion ruveta maksamaan kirjailijoille palkkaa. Jos kirjat eivät myy (tai saa lukijoita), ne eivät myy ja ketään kiinnostamaton kirjailija on kylmästi ajatellen ehkä väärällä alalla. (Eri asia sitten ovat kaikki ne mekanismit, jotka vaikuttavat kirjojen mahdollisuuteen tulla myydyksi - kirjakauppojen kommervenkit jne.) Tässähän nyt onkin kyse siitä, että kun sitä kirjaa luetaan ja käytetään siis hyödyksi ja huviksi (kirjastosysteemin kautta), pitääkö siitä kirjailijan saada jotain korvausta vai ei.

    Ajatus siitä, että kaikkien taiteiijoiksi julistautuvien pitäisi saada tukea yhteiskunnalta, on tietty hölmö, eikä sitä kukaan täällä ole esittänytkään. Kirjallisuudessa julkaisukynnys toki on yleensä aika kova, mutta kun käy taidenäyttelyissä, huomaa kyllä, että kuvataiteen puolella monikin on aika vähillä eväillä liikenteessä.

    VastaaPoista
  30. Tämä ei mitenkään liity asiaan eikä siis ole kannanotto, mutta sopii kirjastoista kiinnostuneille. Ainoa yhdistävä tekijä kaikkeen edelliseen on, että haastateltavana on kirjailija (Henning Mankell) ja haastattelussa sivutaan kirjastoja (Afrikassa).

    VastaaPoista
  31. Linkitys ei nyt onnistunutkaan, joten tässä: http://www.kirjastokaista.fi/video/9035/

    VastaaPoista
  32. Jään kypsyttelemään ajatusta "kirjaston kultakortista". Koska olen ahkera lukija ja työssäkäyvä ihminen, mä olisin ilman muuta tällaisen "kultakortin" ostajakuntaa - käytän kirjastoa enkä ole vähävarainen, jolla ei ole varaa muihin kuin ilmaispalveluihin.

    Mulla vaan on aika voimakas allergia minkäänlaista kirjaston maksullisuutta kohtaan. (Vaikka kokevathan monet jo nyt myöhästymis- ja varausmaksut sekä kaukolainamaksut maksullisuudeksi.) Tämmöinen "kahden kastin asiakasjako" voisi hivuttaa kirjastoa kohti maksullisuutta.

    Toisaalta, radiosoittokorvaukset ovat hyvä verrokki. Eiköhän Ylekin soita jotain Baddingin Paratiisia niin ahkerasti, että runoilija Arja Tiainen saa valtion maksamaa rahaa sitä kautta tililleen, vaikka runokirjojen lainauskorvaukset jäisivätkin vähäisiksi. Joten jotain siellä musiikin puolella tosiaan on tehty eri lailla.

    Kyllä mä mielenkiinnolla seuraan tätä keskustelua. Valitettavasti te kirjailijat ette minusta saa korvausten esitaistelijaa, mutta olkaa ihmeessä yhteydessä noihin omiin liittoihinne tms. Seuraan innolla...

    VastaaPoista
  33. Juuh, en tunne kirjallisuusalaa tai kirjailijan työtä, olen vain ihan tavallinen lukija muun harmaan massan joukossa :)

    Olen nyt mielenkiinnolla seurannut tätä keskustelua ja mielipiteiden pallottelua erinäisissä blogeissa ja täytyy sanoa, että itseäni on järkyttänyt eniten näiden Kirjastojen Suurkuluttajien suhtautuminen.

    Jos MINÄ lainaisin kymmenen kirjaa viikossa kirjastosta ja suu vaahdossa pauhaisin, miten tämä Suomen kirjastolaitos on maailman paras ja mahtavin keksintö, niin olisin ihan riemumielin maksamassa sen kympin tai viitosen vuodessa VAPAAEHTOISESTI ja ihailisin vain kulta- tai hopeakorttiani, joka kertoisi, että minä olen Todellinen Kirjastojen Ystävä. Minä en siis suoranaisesti edes KEHTAISI olla maksamatta ja laukoa samaan aikaan ylistystäni ja ihailuani, mutta ehkä minä olen vielä siellä nuoruuden fanityttökierteessä, jossa hyvät elokuvat ja hyvä musiikki ja tietenkin hyvät kirjat saavat rahojeni muodossa merkin arvostuksestaan.

    Itse asiassa, voin sanoa, että vaikka käytänkin kirjastoja harvemmin (en joka viikko, ehkä kerran kuussa kahdessa), yleensä lainaten vanhempia kirjoja tai lueskellen lehtisalissa tai ihan vain nauttien siitä kirjaston jännästä tunnelmasta, niin MINÄKIN olisin silti innoissani lunastamassa Pazin korttia, koska minustakin kirjasto on hemmetin hieno laitos ja haluan tukea yhtälailla sen olemassaoloa kuin sen sisällöntuottajiakin.

    Jotenkin täällä (siis ei tässä blogissa, vaan koko keskustelussa pitkin Internettiä) paistaa monen ihmisen kommenteissa läpi se selvä asenne, että ilmaiseen on totuttu ja minähän en aio maksaa. Minusta moinen asenne on vähän kummallinen, jos kuitenkin puhutaan rakkaasta harrastuksesta. Toisaalta en minä tiedä, ehkä on jo perustettukin joku Kirjaston Ystävät ry, joka kuoli omaan mahdottomuuteensa, koska ei ketään kiinnostanutkaan??

    Ja ei, en halua maksullisia kirjastoja (vuosimaksua tai kirjastojen muuntamista kokonaan kirjavuokraamoiksi), koska vähäosaisia on meidän parmepiosaistenkin hyvä muistaa, mutta niin. VAPAAEHTOISESSA tukemisessa en näe mitään pahaa, enkä kyllä niissä uutuuskirjamaksuissakaan. On suorastaan helpotus, että ei joudu jokaista kirjaa ostamaan, koska mihin ne kaikki laittaisi? Voisin siis hyvinkin maksaa kirjaston kirjasta ihan siitä ilosta, ettei minulle jää säilytysvelvollisuutta ja -ongelmia, kun pitäisi taas nikkaroida yksi kirjahylly lisää, eikä seinätilaa enää ole (omistan tällä hetkellä 5 aika standardileyvyistä lattiasta kattoon olevaan kirjahyllyä, joista yksi on kyllä täytetty sarjakuvilla).

    Jostainhan se raha on revittävä ja olisi aika loogista, että se otetaan sieltä itse aiheesta eli kirjoista. Toisaalta en ymmärrä politiikastakaan mitään, joten minun aivoituksilleni on aika kaukaista, kuinka todellinen uhkakuva on tämä, että vapaaehtoinen maksullisuus hyvin pian johtaisi kaikkia koskevaan pakolliseen maksullisuuteen. Tosin mikään ei estä kansaa menemästä silloinkin yhtä hanakasti barrikadeille, kuin he näyttävät tekevän jo nyt tästä aiheesta puhuttaessa.

    Minua kiinnostaisi nyt kuulla Suurten Kirjastonkuluttajien perusteluita, miksi he ehdottomasti kieltäytyisivät maksamasta VAPAAEHTOISTA kirjastomaksua, jolla tuetaan heidän äärimmäisen rakasta harrastustaan, jos kuitenkin voimme olettaa, että heidän elintasonsa antaa sen myöten.

    VastaaPoista
  34. Mä varmaan menen Elbow'n kuvaamaan kastiin, joten voin kertoa etten ole maksanut vapaaehtoista kirjaston tukimaksua samasta syystä kuin en ole maksanut myöskään vapaaehtoista peruskoulun, tieverkoston, kunnan pururadan jne jne. tukimaksuja.

    VastaaPoista
  35. ”Jos joku yrittääkään miettiä, mitä muita vaihtoehtoja voisi olla, hänet julistetaan järjestelmän, sivistyksen ja yleisen hyvinvoinnin viholliseksi. Ja kuten Pohjois-Koreakin, sinä hyökkäät korskeasti ja ilman pelkoa siitä, mitä uhostasi kansallesi seuraa. Sinun köyhäsi ovat vain tietty osa köyhistä, muita köyhiä ei sinulle ole olemassakaan. Se on kai niin yksinkertaista.”

    Voi hyvät hyssykät sentään ja herramunjee, miten ihmeessä tässä nyt Pohjois-Koreassa asti ollaan, jos yritän, ja kieltämättä jankuttaa (huom: en hyökätä, se on jo lukijan omaa tulkintaa ja mielikuvia), että jotkin perusasiat kuten oikeus julkisin varoin kustannettuun koulutukseen sekä sivistykseen, ovat sellaisia joita ei kannattaisi hajottaa tai murentaa. Olen lukenut melkoisen liudan kommentteja siitä kuinka ”lukijat riistävät kirjailijoita” ja että kyllä ”kirjastonkäyttäjät pitäisi jakaa erilaisiin kasteihin” ja ”kyllä niille köyhillekin täytyy olla jokin paikka jossa voivat lukea kirjoja” …. ja mitä muuta kaikkea. Mutta olkoon, vaikenen. Pitkäksi aikaa.

    Ilman muuta, kokeilkaa ihmeessä ”kultakortti-ideaa” tai ”uutuus-kirja-maksu-ideaa” tai ”ekstra-asiakas-korttia”. Toimeksi vaan, en minä ole sitä estelemässä. Tosin minua ei saa myöskään tukijoukkoihin, koska olen mielestäni maksanut jo veroissa käyttäjämaksuni kirjastopalveluista (tämä myös elbow’lle vastauksena).

    VastaaPoista
  36. Ajatus kirjastojen vapaaehtoisesta tukemisesta rahallisesti saa kannatustakin, mutta siinä on se riski, että jos vaikkapa Jyväskylän kirjastolaitosta riittävän moni tukisi rahallisesti, perinteisesti kulttuurikielteinen johtoporras toteaisi kirjaston saavan rahaa muualtakin, leikkaisi kirjaston budjettia tukisumman verran ja laittaisi rahat vaikkapa jäähalliin.

    VastaaPoista
  37. Paitsi, Pazi-i-j, paitsi jos kaupunki velvoitetaan maksamaan parempia lainauskorvauksia ; )

    VastaaPoista