keskiviikko 11. elokuuta 2010

Laura pysyy kaapissa – Avoin kirje Henna Helmi Heinoselle


Kiitos Cosmopolitan-kutsusta, Henna Helmi! Paukku kyllä tekisi terää, mutta taidan silti pysytellä täällä pimeässä kaapissa. Vaikka nyt, kun vampyyrit ja muut elävät kuolleet ovat kirjallisuudessa kovasti trendikkäitä, voisi tietysti sanoa, että Laura Saari on noussut arkustaan ylös kummittelemaan ja imemään itseensä elinvoimaa verevän neitseellisistä kyvyistä. Mutta vain hetkeksi. Tämän kirjoituksen jälkeen palannen taas ruumisarkkuuni, tai missä nyt sitten vietänkin netti-ilmestymisien välisen ajan.

Pari vuotta sitten julkaisin viihdekirjan Tyyppiteoria. Kirjan kirjoittamisen ykkösmotivaatio oli saada jokunen lati, jolla hankkia perheelle maitoa, kurkkua ja paahtoleipää. Toisena pontimena toimi halu näyttää itselleni, että osaisin kirjoittaa toimivan viihderomaanin. Onnistuin siinä mielestäni varsin hyvin, olen päässäni kehitellyt kahtakin jatko-osaa Tyyppiteorialle, mutta ainakin toistaiseksi muut työt ajavat viihdekirjoittamisen edelle, eikä Sallan ja kumppaneiden uusia seikkailuja ole luvassa ainakaan lähiaikoina.


Joitakin viikkoja sitten näin Aamulehden Ihmiset-osiossa kirjoituksen sinusta. Juttu oli kirjoitettu raflaavasti: tässä nuori kirjailijanalku punkeaa pintajulkisuuteen imagokonsulttien ja visuaalisten asiantuntijoiden myötävaikutuksella. Tutustuin blogiisi, ja sen pohjalta kuvittelin, että sinulla on päälläsi jonkinlainen julkisuusrooli, vähän samantyyppinen kuin Krisse Salmisella: fiksu nuori nainen esittää naivimpaa kuin oikeasti on. Itse kuitenkin vakuutat, ettei mitään roolia ole.

Siksi muutama sana jo viihderomaanin julkaisseelta. En oleta olevani mikään asiantuntija tai muutoinkaan kykenevä neuvomaan sinua kustannusalaan saatikka julkisuuteen liittyvissä asioissa. Haluan vain tuoda tietoosi joitakin asioita, jotka ehkä saattavat tulla sinulle muutoin yllätyksenä. Asioita, joita itse en odottanut tulevaksi.


Tyyppiteoria ei todennäköisesti muistuta millään tavoin Veljen vaimoa. Se on suhteellisen räväkkä kertomus nuoren naisen kesästä, jonka aikana moni asia muuttuu. Jotkut kirjan lukeneet ovat moittineet kirjaa kermakakkumaisen höttöiseksi, osa on nähnyt kirjoittajan intentioni: hauskuttamisen lisäksi halusin kirjassa käsitellä itsetunnon merkitystä sille, minkälaiseksi ihmisen elämä ja maailmankuva muodostuvat, ja minkä tyyppisiä ratkaisuja hän on itsetuntonsa pohjalta valmis tekemään. Kirjassa käsitellään myös seksuaalisen väkivallan ja itsemääräämisoikeuden teemoja. Koska tarinan kertoja on minä-muotoinen, mahdolliset opetukset eivät ole mitenkään päälleliimattuina löydettävissä, vaan lukijan on itse arvioitava, toimiiko Salla oikein vai väärin, ja ovatko hänen tekemänsä ratkaisut hyviä vai harkitsemattomia.

Kirja jakoi lukijoiden mielipiteet. Olen saanut paljon kiittävää palautetta ja joitakin totaalisia lyttäyksiäkin. Kiittäjät lähestyvät usein sähköpostitse, haukut löytyvät nettiavaruudesta googlettamalla. Molemmat ovat tervetulleita. Minusta on parempi, että rakastetaan ja inhotaan kuin että pidetään ”ihan kivana”.


Mainitsit lastussasi, ettet ollut ennen Sallan mainintaa kuullutkaan minusta tai kirjastani taikka muistakaan Kariston viihdekirjoista. Minulla ei ole pahaa sanottavaa Karistosta kustannusyhtiönä, pienen talon väki on auttanut minua valtavasti kirjan kanssa ja kunnioittanut päätöstäni olla paljastamatta todellista minuuttani Laura Saari –hahmon takana. Sen sijaan voi allekirjoittaa tuon, että Karisto jo voisi tulla markkinointitavoissaan 2000-luvulle. Yhtiö noudattaa perinteisiä, mutta jo aikansa eläneitä markkinointistrategioita: Karistolla luotetaan julkaisuesitteiden, kirjamessujen pikaesiintymisten ja piiriedustajien markkinointiponnisteluihin. Valitettavasti piiriedustajat eivät päätä, mitä ihmisiä kiinnostaa eivätkä lukijat lue esitteitä, vaan kirjakauppiaat. Eikä Laura esiinny julkisuudessa. (Ehdotin kyllä Karistolle, että eräs näyttelijä olisi voinut esittää minua messuilla, mutta tähän ei suostuttu).

Siksi minäkin perustin blogin tuomaan julkisuutta kirjalleni, ensin osoitteeseen http://laurasaar.vuodatus.net, myöhemmin, tympäännyttyäni Alma Mediaan noin yleisesti, siirsin blogin Vuodatuksesta osoitteeseen http://sonettejalauralta.blogspot.com


Blogista ei nyt tullut mitään massamenestystä, mutta parhaimmillaan siellä vieraili kyllä joitakin satoja lukijoita päivässä. Keskustelu oli hauskaa ja sain paljon uusia ystäviä sekä myös paljon enemmän julkisuutta Tyyppiteorialle kuin muutoin olisi ollut todennäköistä. Kirjoitin kyllä paljon muustakin kuin kirjastani, aiheet vaihtelivat oikeuslaitoksesta jääkiekkoilijoiden kampauksiin. Lopulta blogin ylläpito ja kommentteihin vastaaminen alkoi viedä niin paljon aikaani, että laitoin luukut kiinni ja keskityin ns. oikeisiin töihin, pääasiassa tietysti kirjoittamiseen.


Mistä tulikin mieleeni kysymys. Miksi haluat niin kovasti kirjailijaksi, kun sinulla on ihan oikea ammattikin? Psykologina nettoaisi takuulla paremmin kuin kirjailijana. Tyyppiteorialla, joka sai suhteellisen paljon nettijulkisuutta ja oli mm. Cosmopolitan-lehden kuukauden kirjanakin, nettosin parin vuoden aikana tekijänennakoineen reilusti alle 3000 euroa, siis bruttona. Psykologi ansainnee tämän kuukaudessa.


Kirjaani on kuitenkin luettu huomattavasti enemmän kuin myyty, kiitos suomalaisen, sinänsä ihan mainion kirjastolaitoksen. Ensimmäiset viikot Tampereen kaupunginkirjaston parikymmentä kappaletta olivat jatkuvasti menossa ja niitä lainataan edelleen koko ajan. Maksaahan Teosto toki korvauksia lainauksista kirjailijoille: itse sain koko Suomen lainoista (ja mukana on myös jokunen muu, toisella kirjailijanimellä julkaistu teos) melkein 31 euroa, bruttona tietenkin. Pitäisiköhän ostaa sijoitusasunto? Vaikka linnunpönttö?


Miksi en sitten tullut julkisuuteen omalla naamallani? Keskeinen syy ovat iäkkäät, uskonnollisen kasvatuksen saaneet vanhempani, anoppini ja lapseni. Tyyppiteoria on melkoisen räväkkä, enkä halua pahoittaa kenenkään yllä mainitun mieltä. Niin, ja uskon kyllä, että Suomessa ei viihderomaanin kirjoittanutta katsota hyvällä silmällä, kun taiteen muista apurahoista päätetään. Sitkeässä elää uskomus siitä, että hömppää kirjoittamalla tienaa niin paljon, ettei tarvitse avustusta edes ns. vakavasti otettavan kirjallisuuden kirjoittamiseen. Ja muutenkin olen vähän vanhanaikainen tässä suhteessa. Maailma muuttuu, ja kustannusala sen mukana, mutta silti kaipaan aikoja, jolloin kirjamainoksessa oli kirjan kannen, ei kirjailijan pärstän kuva. Minäkin haluan sen teoksen, en kirjailijaa. Hän eläköön ja voikoon hyvin, ja tehköön työtään eli kirjoittakoon.


Mutta maailma on mikä on, ja sinunkin Henna Helmi, täytyy näkyä lehdissä ja sosiaalisessa mediassa, jotta kirjasi myisi paremmin. Kaikkea hyvää sinulle ja kirjallesi, jään odottamaan alkulukua (kysypä AB:ltä, saisiko sen laittaa jo linkkinä sivuillesi, minä ainakin tein niin heti, kun Tyyppiteorian korjausversio oli kunnossa). Teksti kuitenkin myy kirjaa loppujen lopuksi enemmän kuin miljoona kuvaa tai lastua.


Niin, ja vielä: asut Seinäjoella, vai kuinka? Niillä seuduin järjestetään hyvätasoista sanataiteen opetusta. Itse koen kirjailijana toisten kirjoittajien vertaistuen ja hyvän sanataideohjaajan avun erittäin tärkeäksi. Koneen edessä nököttäjälle tekee myös hyvää käydä välillä tuulettumassa vaikka jossakin kirjoittajapiirissä.


ystävällisin terveisin

Laura Saari

19 kommenttia:

  1. No älä nyt sinne vampyyrikammioihin jää kuhnustelemaan, pikku lastu joka toinen viikko piristäisi kummasti omaakin nuutunutt blogilukemistani :).

    Sivusta ja ei-kirjailijana sanoisin, että asiallista puhetta. Lisäksi olet toiminut itse niinkuin varmaan esim. eräänkin suuren kustantamon pamput toivovat: olet hoitanut mainonnan suurimmaksi osaksi ihan itse ilman kustantamon rahoja. Mutta järkyttävää on tajuta, kuinka vähän kirjailijat saavat teoksistaan tuottoa bruttosummina ja kirjastokorvauksina. Huh. Saisiko noilla kirjastorahoilla edes kunnon linnunpönttöä?

    VastaaPoista
  2. Minä kyllä oikeasti diggaan suomalaista kirjastojärjestelmää (kuten tuolla Heinosen blogissakin kommentoin), se on minusta aivan mahtava. Sen kun joku osaisi sanoa, mistä ne kunnolliset korvaukset kirjailijoille valtion budjettiin löydettäisiin. Ehkä alkoholiverosta? Silloin tissuttelijat voisivat sanoa tukevansa kotimaista kirjallisuutta!

    Mutta oikeasti: kyllähän tuolla minun korvausmäärälläni saa pöntön vaikka isokoskelolle (25 euroa). Katso vaikka osoitteesta linnunpontto.com!

    VastaaPoista
  3. Netta hengissä! Jee, kivaa. Tahtoo lisääkin elonmerkkejä ja säännöllisemmin!

    VastaaPoista
  4. Kiva huomata elämisen merkkejä blogissasi. Olenkin vähän ihmetellyt, minne elämä on sinua vienyt. Lisää tällaista, ihan omassa tahdissasi. :)

    VastaaPoista
  5. Asiallinen ja mielenkiintoinen kirjoitus, kiitos :).

    VastaaPoista
  6. Hei Susu ja Celia, pitkästä aikaa! Katsotaan nyt, saanko aikaiseksi kirjoitella. Toisaalta houkuttaisi, niin absurdiahan tämä maailman meno on, toisaalta olen niin kamalan hidas kirjoittaja, että lastun veistämiseen tahtoo mennä monta tuntia. Kun en osaa olla tiivissanainen.

    Ja Susu, kävin katsomassa sun kädentöitäsi. Upeita! Haluaisin sellaisen hatun.

    Rooibos: Kiitos, ja iso peukku novellikokoelmalle!

    VastaaPoista
  7. Höpsis, osaat kyllä tiivistää. Kokeile pikalastuja - maks kaksi kappaletta, kappaleessa ENINTÄÄN kymmenen riviä. Ensimmäinen aihe: miksi syödä aamiaista :).

    VastaaPoista
  8. Tuosta minä kirjoittaisin novellin! ; )

    Ei ole kyse siitä, ettenkö osaisi, mä en tykkää. Ihan niin kuin sinä et tykkää helteistä.

    VastaaPoista
  9. Siis osaat kirjoittaa lyhyesti, mutta et halua :)? Sitten iso lastu julki kerran viikossa tai kahdessa... Sinulla kun olisi meitä potentiaalisia lukijoita täällä odottamassa :).

    VastaaPoista
  10. http://pasiilmarijaaskelainen.wordpress.com/2010/08/11/kirjoita-kirja-ja-hanki-huvila-meren-rannalta-raha-ja-kirjoittaminen/

    VastaaPoista
  11. Kiitos linkistä, Tuima! Käy(-kää) tsekkaamassa sieltä kommenttini, jos kiinnostaa, mitä pitäisin kohtuullisena korvauksena. Olenko taivaanrannan maalari?

    VastaaPoista
  12. Et. Työntekijä ansaitsee palkkansa, myös luovantyön.

    VastaaPoista
  13. Mäkin odotan lisää blogipäivityksiä! Vaikka sitten ihan lyhyitäkin!

    VastaaPoista
  14. Terve Muskeli-Netta, pitkästä aikaa !

    Olet ehkä taivaanrannan maalari, mutta hyviä unelmia tarvitaan, toki. Tekee mieleni kysyä, että mistä kunnallisesta palvelusta omassa elämässäsi voisit luopua, siis sellaisesta palvelusta jonka käyttäjä itse olet tai olet ollut, jotta voitaisiin rahoittaa tuo ehdottamasi korotus.

    Koska niinhän siinä pitäisi toimia, pitäisi luopua jostakin.

    VastaaPoista
  15. Ciao, Hirlii, hauska tosiaan viestiä pitkästä aikaa, onkin ollut oikein ikävä.

    Kuten tuolla jääskeläisen Pasin blogissa sanoin, ehdotin, että viinaa juovia ja autolla pärrääviä nyhdettäisiin (taas).

    Ja nyt on pakko sanoa, että minua väliin vähän kiusaa, kuinka te siellä Kirstin boksissa väliin kommentoitte sen HeHeHen juttuja kuin vieraan talon sikaa. Voi olla, että vaikutelma syntyy taas vain tästä yksinomaan-verbaalista viestinnästä, äkkiähän sitä alkaa kirjallisena vaikuttaa jyrkemmältä kuin onkaan, mutta vähän sellainen "kyllä me tiedetään tää paremmin" -fiilis siellä väliin tuntuu olevan. Niin kuin varmaan tiedättekin, mutta...

    VastaaPoista
  16. Piti siis sanomani, että varmaan tiedättekin paremmin kustannus- ja kirjastopuolen asiat kuin HHH, mutta se, missä sävyssä keskustelua käydään, väliin vähän kummastuttaa : )

    Ja tuskin niitä lainauskorvauksia minun elinaikanani nostetaan.

    VastaaPoista
  17. Luultavasti kirjallisena kaikki vaikuttaa aina vähän jyrkemmältä, moni asia vääristyy ja värittyy, vaan monia aatoksia tämä "kirjasto-pauhu" herätti ja toi esille, mikä on aina enemminkin hyväksi kuin pahaksi. Jokainen meistä elää sen tiedon ja elämänkokemuksen, sekä ymmärryksen kanssa jota kanniskelee repussaan. Kirjastoon liittyvät asiat minua eniten sieppasi.

    Joskus kommunikaatio ei ole hedelmällistä, ei se aina ole mahdollista kaikkien kanssa.

    Ei minusta häntä kyllä siellä mollattu, ei ainakaan siten kuin hän on itse halunnut ymmärtää. Mutta täytyy myöntää vain oma rajallisuutensa, jos on vaikeata /tai mahdotonta tajuta toista.

    VastaaPoista
  18. Kiitos minultakin tosi mielenkiintoisesta kirjoituksesta ja vielä saman tallin, johon olen nyt astumassa, kirjailijalta. Olin vaan täällä tapani mukaan ihan myöhässä. :)
    Harmi kun et kirjoittele useammin.

    VastaaPoista