keskiviikko 18. elokuuta 2010

Hajaantukaa! - Täällä ei ole enää mitään nähtävää

Lauran Sonetit tulivat nyt tiensä päähän. Kiitos kaikille täällä tai vanhoilla sivuilla käyneille, erityisesti kommentoijille.

Haluaisin tähän laittaa erityiskiitokset monille blogiani pitkään seuranneille ja sellaisille, joiden blogeja seuraan, mutten sitä tee, koska kuitenkin kävisi niin, että unohtaisin jonkun pois, ja se olisi kurjaa. Ajattelen teitä kaikkia kuitenkin lämmöllä, huolimatta siitä, olimmeko asioista samaa vai eri mieltä.

Blogista tuli minulle näinä vuosina merkittävä sosiaalinen paikka, kirjailijan työn yksinäisyydessä oli mukava, kun saattoi keskustella niin monien kanssa niin monista asioista. Valitettavasti sain kuitenkin huomata sen, mitä olen jo pitkään epäillyt: virtuaalisessa yhteisössä keskustelu ei vain toimi niin kuin se toimii kasvokkain. Kun emme näe toisiamme, ja monet meistä olemme myös anonymiteetin tai ainakin nikin takana, vuorovaikutuksesta tulee helposti silmitöntä sohimista ja omien mielipiteiden pönkittämistä, sen sijaan että todella keskusteltaisiin, leikittäisiin ajatuksilla, ideoitaisiin turvallisessa ja luovassa ympäristössä.

Tiedättekö, minä itken tätä kirjoittaessani. Eilen itkin useita kertoja lukiessani tai kirjoittaessani kommentteja. En sano tätä kerjätäkseni säälipisteitä, en sellaisia ansaitsisikaan. Mutta kerron tämän siksi, että pelkkä teksti ei välitä sitä, mitä ihmisessä todella tapahtuu, mitä hän tuntee ja miten asioihin suhtautuu. Toisen väärinymmärtäminen tulee todella helpoksi, kun kommunikaatio tapahtuu vain kommenttilaatikoiden kautta.

Minä olen tehnyt omat ylilyöntini, pyydän Hirliiltä anteeksi, että vertasin hänen retoriikkaansa Pohjois-Koreaan. Olen varma, että tähän ei olisi päädytty, mikäli olisimme keskustelleet kasvokkain.

Hirliille ja kaikille muillekin Blogistanian keskustelijoille (itseni mukaan lukien) haluan sanoa tämän: Lukekaa rauhassa uudelleen, mitä todellakin on sanottu ennen kuin kommentoitte, älkääkä pelätkö keskustella uusista, itselle vieraista tai pelottavista ajatuksista. Kaikkea ei tarvitse hyväksyä, samaa mieltä ei tarvi olla, mutta oravaa ei myöskään tarvi ampua alas norsupyssyllä.

Ilman uuden ja vaihtoehtoisen pohtimista meillä voisi olla edelleen käytössä torpparijärjestelmä tai vain pojat saisivat käydä koulua. Ajattelu, jonkun mielestä väärinkään ajattelu, ei ole vaarallista. Se on, että sitä ei sallita.

13 kommenttia:

  1. Jospa se mikä on blogikirjoittamisesta pois, siirtyisi kuitenkin kirjateksteihin? Kiitos, Muskeli-Netta :).

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Tuima, itsellesi!

    "Jospa se mikä on blogikirjoittamisesta pois, siirtyisi kuitenkin kirjateksteihin?"

    Näin toivottavasti. Kirjoittaminen on kuitenkin lempityötäni. Ja jäähän enemmän aikaakin, kun ei tarvi sorvata lastuja ja takoa kommenttia yhtä mittaa ; )

    Ja tiedoksi kaikille: Olemme Hirliin kanssa lyöneet sovinnon kättä toisaalla. Tietenkin.

    VastaaPoista
  3. Kiitos tähänastisesta! Mulle jäi oikein huono omatunto - olenko mä nyt sittenkin kirjailijoiden riistäjä, kun mielipiteitäni esitin. Lupaan seurata keskustelua kirjailijoiden lainauskorvauksista ja muista tulonlähteistä ja oletan, että kirjailijarintama on tässä asiassa aktiivinen omien vaikutuskanaviensa (Sanasto? Kirjailijaliitto? Muut?) kautta.

    Toivottavasti julkaiset jotain Laura Saaren nimellä vielä - enhän mä tiedä mitä ne muut julkaisusi tulevat olemaan, jos käytät toista nimeä muissa kirjoissa...

    VastaaPoista
  4. Ei, Salla, ei lopetuspäätös johdu kenestäjään tai kenenkään mielipiteistä. Kyllähän tähän maailmaan pitää näkemyksiä mahtua - muitakin kuin minun. : )

    Mutta alkoi tuntua, ettei ole kiva tälleen anonyymisti huudella puskista. Jos joskus vielä perustan blogin se tapahtuu sitten sillä toisella nimelläni. Mutta, sinähän et tietenkään tiedä sitten, että se olen minä... Muahahhaa ; D

    Ja nyt, kun minun ei tarvi pitää blogia ja kommentoida, on paljon todennäköisempää. että Laurakin ehtii kirjoittaa jonkun kirjan. Eli loppu hyvin - kaikki hyvin.

    VastaaPoista
  5. Minut haasteesi sai pohtimaan asioita eri kannalta, ks. http://sbrunou.blogspot.com/2010/08/agatha-christie-helmeileva-kuolema.html

    VastaaPoista
  6. Voi Laura, Laura että näin katoat. Toivottavasti kirjoitat paperikirjoja sitä enemmän sitten... Kun oot niin suloisen näköinen tuossa kuvassakin! Ihan ilmetty viihdekirjailija.

    VastaaPoista
  7. Salla: laitoin kommentiia tuonne mainitsemaasi paikkaan. Pahoittelen valtvaa määrää lyöntivirheitä, lieneekö ollut kiireen vai kiihtymyksen seurausta... : D

    Anonyymi: voi voi, tuo kuvahan on jo vanha : D
    Mutta yritän keskittää toimeliaisuutenki paperikirjojen kirjoittamiseen.

    VastaaPoista
  8. Herran pieksut, mikseivät minulla pysy sormet näppäimillä! Pitäisikö huolestua?

    VastaaPoista
  9. Heippa! Onko jossain uusi blogi?

    VastaaPoista
  10. Moikka Lepis! Jäi vähän lyhyeksi tämä "paluu". Uutta blogia ei ole vielä, ja luulen, että se on sitten ihan omalla nimellä...

    VastaaPoista
  11. Oih, nyt se sitten lopetti ennen kuin ehti uudelleen aloittaa. Onneksi on sentään luvassa omannimisiä kirjallisuusblogeja. :)

    Täytyypä sitten ruveta tähyilemään uusia kirjallisuusblogeja sillä silmällä, josko Muskeli-Netta löytyisi sieltä vaikkapa vain välkähdyksenä bloggaajan silmäkulmassa. ;)

    VastaaPoista
  12. Hei!! Onko sulla tietoa mistähän tuon Sonetteja Lauralle saisi hommatua??

    -Tarvitsisin-

    VastaaPoista