sunnuntai 3. toukokuuta 2009

Virtuaaliset ystäväni

Salla laittoi erinomaiseen kirjallisuusblogiinsa oikein ystävällisen arvion Tyyppiteoriasta. Samassa yhteydessä kävi ilmi, että Salla oli vähän aikaa sitten avioitunut. Uutinen täytti minut ilolla, tuntui, kun vanha tuttu olisi mennyt naimisiin. 

Itse asiassa monesti tuntuu siltä kuin tuntisin Sallan hyvinkin, vaikka tuntemus perustuu lähinnä molempien blogeissa käytyyn keskusteluun ja pariin sähköpostiviestiin. Olen harkinnut jopa paljastaa toisen minäni Sallalle, esiintyyhän hänkin omalla nimellään, joten voisi olla reilua tulla ulos kaapista hänen kohdallaan. Sittenkään en ole "uskaltanut", onhan toisaalta selkeää, että verkossa olen Muskeli-Netta, ulkomaailman minuus ei tänne ulotu.

Joskus olen tavannut blogiystäviä tosielämässäkin. Tunne ennen sovittua tapaamista on suurin piirtein sama kuin jos olisi menossa sokkotreffeille: onko hän oikeasti mukava? Mitä, jos emme tulekaan juttuun? Mitä, jos hän onkin ihmissuhdetaidoton mielipuoli?

Onneksi tapaamiset ovat olleet sitten oikein onnistuneita. Virtuaalimaailmassa mukavat ovat olleet mukavia myös "luonnossa". Livekeskustelu on ollut vähintäänkin yhtä antoisaa kuin ajatusten vaihtaminen blogien kommenttilaatikoissa.

Toisaalta nettimaailma voi vääristää mittasuhteita ja kuka tahansa voi esiintyä minä tahansa. Muistanette kuinka Pekka-Eric Auvinen (Hesarin kuukausiliitteessä julkaistun artikkelin mukaan) joutui keskusteluryhmissä suoranaisen nettikiusaamisen kohteeksi. Virtuaaliseurustelua naisen kanssa (niin; oliko hän edes todellisuudessa nainen?) seurasi äkisti henkinen väkivalta ja julkinen häpäiseminen, joka hyvin todennäköisesti edesautti Auvisen henkistä luhistumista. 

Netissä saa  myös helposti sen käsityksen, että itsen kanssa samanhenkisiä ihmisiä löytyy enemmän kuin heitä todellisuudessa on. Anonymiteetin suojissa on helppo heitellä kärjistettyjä mielipiteitä, sellaisiakin, joita ei olisi julkisesti, omalla nimellään, valmis puolustamaan.

Joka tapauksessa virtuaalimaailaman hyvä puoli on, että uusia ystäviä on mahdollista löytää, ja heitä ehtii tapaamaan silloinkin, kun aikaa on ehkä vain kymmenkunta minuuttia. Minä olen löytänyt paljon hyviä ystäviä, rakkaita kiistakumppaneita ja arvokasta vertaistukea verkosta. Siitä kiitos teille, blogia seuraavat ja satunnaistuttavat.

2 kommenttia:

  1. Joo, kyllä mulle bloggaajatreffit sopii! :) Olen harkinnut jonkinlaisen kirjabloggaajatapaamisen ehdottamista tutuille bloggaajille vaikka kuinka kauan, mutten ole saanut aikaiseksi. Onko kirjallisuus niin tyypillinen yksinharrastus, että miittiä on sen takia hidasta saada aikaiseksi? :)

    VastaaPoista
  2. Olen tavannut jokusen bloggaajatutun ja tunteeni on ollut samanlainen: onko se oikeasti niin kiva kuin blogikodissaan. Onneksi ovat olleet.

    VastaaPoista