tiistai 24. maaliskuuta 2009

Pysykää kuulkaa ihmiset vaan töissä!

Varoitus: nyt tulee pahantuulista narinaa, joka todennäköisesti loukkaa monia ihmisiä. Jollet halua lukea sellaista, ohita tämä lastu.

Enpä ole monta kertaa ollut yhtä mieltä porvarihallituksemme kanssa, mutta nyt kyllä komppaan eläkeiän ylösajamista.

Ookei, myönnän, että esitys yleisen eläkeiän nostamisesta takaisin 65 vuoteen tehtiin aika tökeröllä tavalla, mutta mietitäänpä asiaa nyt hieman laajemmin.

Olemme kusessa. Talous on lamassa, ihmisiä irtisanotaan massoin ja täällä Tampereella suunnitellaan, että koululaiset ja päiväkotipiltit ruokittaisiin vastedes ilman tuoreita vihanneksia, makkaralla, puurolla ja keitoilla. Kun on pakko säästää. "Onneksi" on yksi ihmisryhmä, joka ei salli itseään poljettavan: eläköitymistä lähestyvät suuret ikäluokat. Hehän uhkaavat ihan yleislakolla nyt, kun heidän täytyisikin olla siellä työpaikalla vielä muutamia vuosia lisää, vaikka sitten osa-aikaisina.

Istutaanpa hetkeksi alas ja mietitään, mitä varten tällainen eläkejärjestelmä oikein on luotu. Käsittääkseni sitä varten, että vanhukset eivät joutuisi liriin siinä vaiheessa, kun eivät enää kykene työskentelemään. Mutta millaisia ovat tämän päivän 62-vuotiaat? Valtaosin suhteellisen työkykyisiä. Nykyiset kuuskymppiset ovat aktiivisia kuluttajia, jotka harrastavat ja matkustelevat. Eläkeaikaa ei nähdä enää sosiaaliturvana vaan ansaittuna etuna, jonka pitäisi olla mahdollisimman pitkä, hyvätuloinen ja harmiton.

Tällaisen pätkätyöläisen ja taiteilijaeläkkeestä haaveilevan (haah, haah) asuntovelallisen huoltajan silmin nykymeininki näyttää aika pelottavalta. Virkeät kuuskymppiset vievät sitten vaikka pehmeän leivän pikkulapsen suusta, että pääsisivät itse huilimaan. Miettikääpä vähän, mihin tämä johtaa.